Poikkeuksellisen vähäiset sateet veivät sadon Nicaraguan kylien maanviljelijöiltä. Ruokapula ajaa ihmisiä töihin pohjoiseen kahviviljelyksille ja etelään Costa Ricaan. Syvenevä ruokakriisi koettelee myös Hondurasia ja Guatemalaa.
Pikkuruisen Sonzapoten kylänraitilla on rauhallista maanantaina puolenpäivän aikaan. Miesjoukko nojailee vaatimattoman savimajan seinään ja piirtelee machete-puukoillaan kuvioita hiekkaan.
Heillä on aikaa vastata kysymyksiin aluetta riivaavista kuivuudesta ja ruokapulasta. Juuri muusta ei nykyään puhutakaan: mistä voisi löytää töitä tai säkillisen vehnää ostettavaksi, kun oma sato on menetetty?
Felipe Salazar Mendoza äityy puhumaan muun miesjoukon yli. Hän kertoo menettäneensä kuivuuden vuoksi koko satonsa: viisi hehtaaria papua, kaksi hehtaaria vehnää ja puolitoista hehtaaria maissia. Kylvöön tuhrautui 25 000 cordobaa (noin 900 euroa).
Kuten niin monet muutkin seudun miehistä ja naisista, Felipe lähti joulun alla pohjoiseen kahviviljelyksille töihin. Koska työmiehiä tungeksi tiloille enemmän kuin koskaan, kahvisato oli pian korjattu. Kuukaudessa Felipe tienasi 3 000 cordobaa (100 euroa).
Nyt hän on takaisin kotiseudullaan ja mittailee maisemaa kulmat kurtussa.
”Ennen täällä vilisi possuja ja kanoja. Nyt nekin on suurimmaksi osaksi myyty, jotta ihmiset saisivat rahaa ruokaan.”
Sonzapoten kylä kuuluu Teustepen kuntaan Nicaraguassa. Kunta on tilastollisesti maan kuivinta aluetta, mutta tilanne on vakava myös muualla. Menetettyjen satojen lisäksi kaivot ovat alkaneet kuivua ja karjaa kuolee kulottuneille laitumille.
Nicaraguan kuivien alueiden lisäksi tilanne uhkaa kärjistyä nälänhädäksi Hondurasissa ja Guatemalassa. Guatemalassa tilanne on erityisen paha, sillä siellä satoja on menetetty kaksi peräjälkeen: vuoden ensimmäinen sato (primera) heinä-elokuussa sekä vuoden toinen sato (postrera) loka-marraskuussa.
Maailman elintarvikejärjestö WFP arvioi alkuvuodesta, että 77 prosentilla Guatemalan perheistä loppuvat ruokavarat tammi-helmikuussa.
Kuivuutta selitetään El Niño -ilmiöllä, josta ilmastonmuutos on tehnyt entistä rajumman. El Niño -vuonna 2009 Keski-Amerikan kannaksen kuivilla alueilla oli entistä kuivempaa ja sateisilla alueilla satoi rankemmin kuin koskaan.
Kuivuus ajaa ihmiset etsimään elantoa muualta. Kotiin rahalähetyksiä odottamaan jäävät tyypillisesti naiset ja lapset. Sonzapotessakin lähes jokaisesta perheestä on joku lähtenyt etelään Costa Ricaan – jos vain rahat ovat riittäneet passiin ja rajanylitykseen.
Santo Jarquínin mies palasi kahvinkorjuumatkalta kuukauden jälkeen, mutta kahdeksan kuukautta sitten Costa Ricaan lähtenyt sisar ei ole palannut vieläkään.
”Sisar ei enää edes soita eikä ole aikoihin lähettänyt rahaa”, Santo vaikeroi.
Viiden lapsen ja kahden lapsenlapsen lisäksi Santon huollettavana on nyt kaksi sisarenlasta.
Nicaraguassa ihmiset vaativat viranomaisilta toimia ruokapulan ratkaisemiseksi yhä kovenevaan ääneen.
Teustepen ja sen viiden naapurikunnan muodostama kuntaliitto AMUB (Asociación de Municipios de Boaco) varoitti vesipulan ja menetettyjen satojen mukanaan tuomista ongelmista ensimmäisen kerran marraskuussa. Siitä huolimatta kaivojen poraaminen jäi puolitiehen.
Tammikuussa paikallisen maanviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Pedro González kertoi La Prensa-lehdessä, että kylistä on jo tuotu lapsia hoitoon aliravitsemuksen ja siitä aiheutuvien tautien vuoksi.
Maan hallitus suhtautuu ongelmaan umpimielisesti. Presidentti Daniel Ortega on jopa julkisesti kieltänyt ongelman olemassaolon. Totta onkin, että koko maan tasolla vuoden 2009 sadot jäivät vain viidenneksen normaalia pienemmäksi. Elintarvikkeita on myös riittänyt vientiin El Salvadoriin ja Venezuelaan.
Sonzapoten kylässä ei elätellä turhia toiveita hallituksen avusta.
Jos sateet tänä vuonna tulevat ajallaan ja kylvö onnistuu, vuoden ensimmäistä satoa päästään korjaamaan elokuussa – puolen vuoden päästä.
Tyhjä säkki kainalossaan vehnänhakumatkalle lähtevä Felipe ei osaa sanoa, miten sinne asti selvitään.
”Herran haltuun.”
Teksti ja kuvat: Katriina Kettunen
